Samuelin uurna laskettiin Lohjan Pyhän Laurin hautausmaalle perjantaina 24.5.2019. Sen jälkeiset kaksi viikkoa on kuluneet hautakiven suunnittelun parissa. Hautakiven väriksi valitsimme harmaan. Lisäksi oli tiettyjä elementtejä, joita ehdottomasti halusimme hautakiveen. Samuelin siunaus- ja muistotilaisuudessa näkyneen Taru sormusten herra -teeman halusimme näkyvän myös tässä muistomerkissä. Niinpä Samuelin nimi tulee hautakiveen kullanvärisillä kirjaimilla Tolkien-fontilla, joka on tuttu juuri Taru sormusten herrasta -elokuvista. Lisäksi toiveenamme oli saada hautakiven päälle pieni pronssinen jääkarhupatsas, koska jääkarhu oli Samuelin lempieläin. 2-vuotiaana Samuel sai joululahjaksi jääkarhupehmolelun, joka oli hänen unikaverinaan kaikkien näiden 16 vuoden ajan. Samuel nimesi jääkarhun Turrikaksi. Turrikka oli Samuelin kainalossa myös hänen viimeisinä päivinään teho-osastolla, ja se myös tuhkattiin Samuelin mukana. Jääkarhu on kuitenkin muistomerkeissä hyvin harvinainen aihe. Hautakivien päällä näkee paljon pikkulintuja ja enkeleitä, mutta muut aiheet ovat harvinaisempia. Jääkarhupatsasta ei löytynyt myöskään hautakivivalmistamon saksalaiselta yhteistyökumppanilta. Jos uniikin pronssipatsaan olisi halunnut teettää kuvanveistäjällä, pelkkä tämä patsas olisi maksanut 2500 euroa! Saksalaiselta yhteistyökumppanilta löytyi kuitenkin karhuaiheinen hautakiveen kiinnitettävä pronssilaatta, jonka lopulta valitsimme Samuelin hautakiveen. Hautakiven toimitus kestää noin 6 viikkoa, eli se toimitetaan Samuelin haudalle joskus heinäkuun puolivälin jälkeen.
Päivät ovat olleet hyvin vaihtelevia. Pikku hiljaa on alkanut tuntua siltä, että puolentoista vuoden sairaalakierteen aiheuttama fyysinen kuorma on alkanut helpottaa. Nykyään 10 tunnin yöunet riittävät, eikä päivällä tarvitse enää nukkua päiväunia. Toisaalta surun tunne on siirtynyt voimakkaasti kehon sijasta mieleen. Tajuntaan on iskostunut menetyksen lopullisuus, se tosiasia, ettei Samuel tule enää ikinä takaisin, ja se sattuu enemmän kuin mitkään sanat voivat ikinä kertoa. Pienet arkiset asiat laukaisevat suuria surun aaltoja. Sellaiset hetket, kun katsomme iltaisin Sakriaksen kanssa elokuvia ja juttelemme, että "Tätä elokuvaa Samuel niin odotti". Tai kun Sakrias syö mansikoita, mietin usein, miten kovasti Samuel odotti kesää ja tuoreita mansikoita.
Kävimme Sakriaksen kanssa eilen meidän lähirannalla uimassa. Uiminen on ollut aina yksi ehdottomia kesän ykkösjuttuja. Täällä olemme käyneet uimassa joka kesä viimeisen 13 vuoden ajan. Tosin viime kesä jäi Sakriakselta väliin uinnin suhteen, koska keskuslaskimokatetrin ja infektioriskin vuoksi ei saanut mennä uimaan. Tähän rantaan liittyy niin paljon ihania kesämuistoja. Täällä kaikki pojat ovat oppineet uimaan. Uiminen oli myös asia, josta Samuel puhui vielä teho-osastolla. Hänen olisi niin tehnyt mieli päästä uimaan. Tai edes Taika-osaston parvekkeelle, jotta olisi saanut tuntea virkistävän tuulenvireen kasvoillaan. Kun uinnin jälkeen Sakrias lähti isän kanssa etsimään metallinpaljastimella "aarteita" kauempaa rannalta, minä jäin rantaviivalle istumaan ja katsomaan järven pieniä aaltoja, puiden taa laskevaa aurinkoa ja luonnon rauhaa. Surua ei voi hukuttaa järven aaltoihin. Surua on kestettävä joka paikkaan seuraavana seuralaisena, mutta silti voi onneksi tehdä asioita, jotka tuottavat iloa surusta huolimatta.
Minua surettaa suuresti se yksinäisyyden tunne, jota Sakrias nyt kokee. Kesäloma on alkanut, mutta se ei ole samanlainen kuin aikaisemmat kesälomat. Sakriaksella ei enää ole toista veljeä eikä parasta kaveria, jonka kanssa hän on aikaisemmin jakanut kaikki kesän riemut. Mikään ei koskaan voi korvata tuota menetystä. Sakriaksen elämässä tulee aina olemaan aika ennen Samuelin kuolemaa ja aika Samuelin kuoleman jälkeen. Tuntuu niin äärettömän epäreilulta, että Sakrias joutuu käymään läpi tällaisen menetyksen vielä oman rankan sairautensa jälkeen. Äitinä minulla ei ole pelkästään raastava suru oman rakkaan lapseni menettämisestä mutta myös suru ja huoli siitä, miten Sakrias ja Daniel selviävät veljensä menettämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti