Helmikuun 15. päivänä vietettiin kansainvälistä lasten syövän päivää. Perinteen mukaisesti Sylva järjesti Helsingissä Narinkkatorilla tuolitapahtuman, missä olivat esillä edellisenä vuonna syöpään sairastuneiden sekä syöpään menehtyneiden tuolit. Tänä vuonna siellä oli Samuelin valkoinen tuoli 20 muun syöpään menehtyneen lapsen tai nuoren valkoisen tuolin lisäksi. Tämä oli jo kolmas kerta, kun meidän perhe oli edustettuna tapahtumassa. Talvella 2018 tapahtumassa oli Sakriaksen sininen tuoli ja talvella 2019 puolestaan Samuelin sininen tuoli. Tuntui todella tärkeältä viedä kynttilä Samuelin tuolille. Olin osallistunut myös Sylvan Kanssakulkija-kampanjaan, jolla kerättiin varoja Sylvan tärkeälle työlle. Kampin kauppakeskuksen aulassa pyörikin Sylvan kampanjavideo non-stopina koko päivän. Kieltämättä tuntui hullulta, kun astuin sisään kauppakeskukseen ja ensimmäisenä näin isolta screeniltä oman naamani!
Olin mukana Sylvan Kanssakulkija-kampanjassa kertomalla meidän perheen tarinan. Tuntui tärkeältä tukea Sylvan arvokasta työtä. |
Juuri tällaisena mörkönä näin syövän Sakriaksen sairastuessa syksyllä 2017. |
Nyt vuodenvaihteen jälkeen olemme pikku hiljaa tehneet muuttoa uuteen kotiimme. Samalla on ollut terapeuttista käydä läpi 14 vuoden aikana nykyiseen kotiimme kertyneitä tavaroita. Käydessäni läpi Samuelin huoneen tavaroita hiihtolomaviikolla löysin Samuelin piirtämään lyijykynäpiirustuksen. Se on ainoa saitaalaelämästä tehty piirustus, jonka Samuel on tehnyt (myöskään Sakru ei koskaan piirtänyt sairaala-aiheisia kuvia). Kuvassa on Sakrias, jolla on pipo syvälle silmille vedettynä, niinkuin hänellä oli tapana pitää sitä vielä pitkään sairastamisen jälkeenkin. Sakriaksella on vierellään tippateline, josta menee lääketiputus. Tippatelineessä on myös ruokapullo, josta menee PEG-napin kautta ravintoa Sakrun vatsaan. Sakrun vieressä seisoi Samuel hiukset lähteneenä. Samuelilta on amputoitu vasen jalka, ja tyngän päässä on side. Sen, että tyngän päästä valuu veripisaroita ja että maassa on verilammikko, näen Samuelin huumorina. Kuvassa on myös hautakivi, mikä herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita. Kuvassa ei ole päivämäärää, mutta uskon, että Samuel on piirtänyt sen viime vuonna tähän aikaan, joka tapauksessa uudenvuodenaattona 2018 tehdyn amputaation jälkeen. Oliko Samuelilla jo tuolloin aavistuksia tulevasta? Että hän ei selviäisikään, vaikka oli syksyllä sairastuessaan ollut vankkumattomasti sitä mieltä, että hän selviää sairaudestaan? Vai oliko hautakivi huumoria, niinkuin uskon verilammikonkin olleen? Samuel kun vitsaili mille tahansa, joten hän olisi hyvin voinut vitsailla kuolemallekin. Kuvan tarkoitus jäänee ikuiseksi mysteeriksi.
Samuelin tekemä piirustus sai minut pohtimaan ajatuksia sen tekemisen taustalla. |
Vasta tänään kävin Sakriaksen kanssa läpi Samuelin vaatekaapin. Tähän asti olen lykännyt sen tekemistä. Kahden viikon päästä olisi Samuelin syntymäpäivä. Hän täyttäisi 17 vuotta. Näitä ajatuksia miettiessä tulee niin haikea ja surullinen olo. Elämä tuntuu pysähtyvän, vaikkei aikaa voikaan pysäyttää.
Elämä antaa, elämä ottaa.... voimme vain arvailla kaiken tapahtuneen tarkoitusta... silloin kun tapahtuu, tilanne on päällä vaikein ymmärtää miksi elämä satuttaa. Lapsen menetys rankin kokemus, elämä joka vasta alussa, uusi tulevaisuus, uudet mahdollisuudet, jatkumo otetaan pois vaikea ymmärtää, hyväksyä. Monet tunteet/tunnetilat ehtii käydä läpi. Arkea pyörittää sumuisessa mielentilassa... kunnes jälleen huomaa värit, huomaa elämän, mahdollisuudet, päästää irti, silti unohtamatta.. elämä, lapsi, joka toi ilon, kosketti, kasvatti, elämän jonka oli määrä päättyä juuri ajallaan... elämän jolla oli merkitys.
VastaaPoistaPoika joka syntyi perheeseen rakastavien vanhempien kasvatettavaksi, kasvattamaan, rakastamaan, olemaan rakastettu tärkeä osa perhettä. Elämällä oli tarkoitus ja sen merkitys kirkastuu ajan kuluessa. Rakastaa, olla rakastettu, päästää irti rakkaudella jälleen näkemisen toivossa.
Maailmankaikkeus mysteeri.. odottaa avautumistaan ymmärrykselle, tiedon lisääntymiselle, kuolemaa ei ole, vain siirtymä toiselle tasolle, kaukana, mutta niin lähellä, näkyvän ja näkyvän raja ohuen ohut.
Anteeksi, jos kirjoitin jotain mikä loukkaa, tarkoitan kuitenkin sydämmestäni hyvää ja toivon elämäänne vielä paljon valoisia, onnellisia hetkiä menetyksestä huolimatta.
Korjaan "näkyvän ja näkymättömän raja"... Tieto lisääntyy koko ajan minne menemme, kun poistumme tästä kehosta. Tieto lohduttaa ja poistaa kuolemanpelkoa, siirtymää💕💜💙
VastaaPoista