keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Taika-osastolta teho-osastolle

Tulimme Samuelin kanssa päivystyksen kautta takaisin Taika-osastolle viime viikon keskiviikkona vain vuorokauden kotona olon jälkeen. Takana oli osteosarkoomahoitoihin kuuluva rankin sytostaattijakso, joka oli sisältänyt 8 tunnin tiputuksen sisplatiini-nimistä sytostaattia ja 48 tunnin tiputuksen doksorubisiinia. Omat puolustussolut olivat aivan nollatilassa, ja infektio nosti taas kerran ärhäkästi päätään. Lopulta infektio iski sellaisella voimakkuudella, että Samuel siirrettiin maanantaina teho-osastolle sen jälkeen, kun verenpaine oli ollut matala koko sunnuntai-maanantai välisen yön.

Teho-osastolle siirto tuli sokkina, vaikka näinkin myös omin silmin, että Samuel oli nyt kipeämpi kuin koskaan aikaisemmin. Tämä ei ollut myöskään valitettavasti ensikosketuksemme tehohoitoon. Myös Sakrias oli joutunut viime syksynä kahdeksi yöksi tehohoitoon rajun infektion ja verenpaineiden laskun vuoksi. Tämä rajuin infektio iski kuitenkin onneksi vasta syöpähoitojen loppumisen jälkeen.

Tällä hetkellä Samuel on kolmatta päivää tehohoidossa. Voinnissa ei edelleenkään näy kohenemisen merkkejä, ja tulehdusarvo pysyttelee sitkeästi yli 220:ssä. Maanantai-iltana ja -yönä Samuelilla oli rytmihäiriöitä, mistä lääkärit tietysti huolestuivat. Verinäytteet olivat virheellisesti näyttäneet, että kalium-arvo olisi liian korkea, vaikka tosiasiassa se olikin liian matala. Liian matala kalium-arvo voi usein aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä. Eilinen päivä meni kalium-korjauksia tehdessä, ja tällä hetkellä kaliumia tiputetaan jatkuvana infuusiona. Vaikka kalium-arvo on nyt pysynyt toivotulla tasolla, tänä aamuna Samuelilla on silti ollut taas sydämen lisälyöntejä.

Tänä aamuna verestä oli löytynyt jokin sieni, mutta tulos siitä, mikä lääke puree juuri tähän sieneen parhaiten, tulee kuitenkin vasta myöhemmin. Samuelilla on jo muutama päivä sitten aloitettu sienilääke, koska infektio ei ole osoittanut talttumista, vaikka sairauden hoidossa on ollut jo monta päivää käytössä kaksi eri antibioottia.

Täyttä varmuutta ei ole myöskään siitä, mikä tarkalleen ottaen aiheuttaa sydämen rytmiongelmat. Matala kalium on ollut yksi selitys asialle. Raju infektio kuormittaa elimistöä todella voimakkaasti, ja sydämen lisäksi myös munuaiset ja maksa ovat kovan kuorman alla. Lisäksi suolisto ei tällä hetkellä toimi ollenkaan. Oma vaikutuksensa sydämen toimintaan on voinut olla myös tuolla doksorubisiini-sytostaatilla, jonka sydämeen liittyvät haittavaikutukset ovat hyvin tunnettuja.

Kysyin eilen Taika-osaston lääkäriltä, mitä nämä sydänongelmat nyt tarkoittavat tulevien hoitojen kannalta. Samuelilla olisi vielä hoitoprotokollasta jäljellä kaksi doksorubisiinikuuria sekä seitsemän metotreksaattikuuria, eli leikkauksen jälkeinen hoito-ohjelma ei ole vielä aivan puolivälissä. Lääkäri sanoi, että tämä nykyinen tilanne tulee vaikuttamaan tuleviin hoitoihin merkittävästi. Voi olla, ettei hoitoja voida jatkaa enää ollenkaan, tai sitten kokeillaan joitain kevyitä sytostaattihoitoja. Samuelin hoidot ovat kuitenkin lääkärien arvioissa suhteellisen pitkällä. Sitä paitsi Samuelilla tähän asti annettujen hoitojen hoitovaste on ollut erinomainen, 99 prosenttia. Sen lisäksi syöpäkasvainhan on leikattu pois jo vuodenvaihteessa. Jotain Samuelin tämänhetkisestä tilanteesta kertoo se, että lääkärit sanovat, että syöpä on tässä tilanteessa toissijainen asia!

Tämä tilanne yllätti minut taas aivan totaalisesti. Olin ajatellut, ja olimme laskeneet yhdessä Samuelin kanssa, että yhdeksän hoitoa on vielä jäljellä. Luulisi minun jo oppineen näiden puolentoista vuoden aikana, ettei syöpähoidoissa pidä ikinä ajatella, että "seuraavaksi tapahtuu sitä ja sitten sitä." Ja taas sorruin siihen! Vielä ei siis ole tarkempaa tietoa, että mitä hoitoprotokollan kanssa tarkkaan ottaen tulee tapahtumaan. Nyt kaikki vain keskittyvät siihen, että Samuel saadaan parempaan kuntoon.

Olen yrittänyt näissä syöpätaistelun odottamattomissa käänteissä aina kiinnittää huomioni siihen, mikä on hyvin. Vastoinkäymisiä on ollut, ja niistä on selvitty. Tunnustan, että nyt on kyllä haasteellista löytää taas tästäkin tilanteesta positiivista, kun tällä hetkellä tunnen olevani fyysisesti ja henkisesti loppu. Tartun mielessäni Kristiina Braskin Meillä on toivo -kappaleen sanoihin: "Meillä on toivo, hyvyyden voima, joka pilkistää pimeään..."

Tämä ei ehkä ole se positiivinen asia, mutta tiedättekö, sairaalamaailmaa voi katsoa myös formula-fanin silmin. Tiedättekö, lukijani, miten Formula Ykkösten nykyiset voimasuhteet (Mercedes on hallitseva maailmanmestari) näkyvät sairaalamaailmassa? No siten, että teho-osaston monikäyttöisintä ja parasta sänkytyyppiä, jollaiseen Samuelkin on nyt päässyt, kutsutaan Mersuksi! Ja voin sanoa, että siinä on kyllä nappuloita ja toimintoja melkein yhtä paljon kuin Mercedeksen formula-auton ratissa! ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti